|
Kolumni, julkaistu Viikkouutisissa 13.1.2012
Alkaneesta vuodesta on tulossa sekä valtakunnallisesti että paikallisesti värikäs ja jännittävä. Moni asia muuttuu. On presidentinvaalit ja kuntavaalit, on kuntarakenteen ja sen seurauksena koko julkisen hallinnon raju keventäminen, on merkittäviä paikallisia päätöksiä ja hankkeita.
Presidentinvaalien ennakkoäänestys on alkanut. Vaalin luonne poikkeaa eduskunta- ja kuntavaaleista ja osa ehdokkaista onkin häivyttänyt puoluetaustansa mainonnastaan. Ymmärrettävää, koska valituksi tulee vain sellainen ehdokas, joka saa kannatusta ja ääniä yli puoluerajojen. Valitsemme presidentiksi henkilön, emme puoluetta.
Vaalissa on kaksi jännityskohdetta: selviämmekö yhdellä kierroksella ja kuka tulee toiseksi. Olisi melkoinen pommi ja samalla miljoonien eurojen säästö, jos ylivoimaisesti suosituin ehdokas Sauli Niinistö valittaisiin suoraan ensimmäisellä kierroksella. Voiko Niinistö yksinään saada enemmän ääniä kuin seitsemän muuta yhteensä? Kansa päättää.
Vaalihuuman aikaan julkaistaan hallituksen tahtotila kuntauudistuksesta ja palveluiden järjestämisestä. Ministeri Henna Virkkuselta on tulossa selvitys, jolla vastataan 2020 -luvun haasteisiin. Tsaarinaikaisten 1800 -luvun lopulla luotujen hallintomallien ja byrokratian on aika murtua. Kyseessä ei ole vain kuntien ja kuntahallinnon vähentäminen, vaan koko julkisen hallinnon järkiperäistäminen ja tehostaminen. Raha ratkaisee eikä tuhlailuun ole varaa.
On mahdollista, että oman maakuntamme Kanta-Hämeen nykyiset yksitoista kuntaa muotoutuvat Forssan, Riihimäen ja Hämeenlinnan kaupunkikunniksi. Seurannaisvaikutuksena tulevat pohdintaan myös maakuntaliiton ja aluevirastojen asema, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestelyt sekä eri tason koulutuspalvelujen organisointi. Julkinen hallinto supistuu ja työnjako selkiytyy. Ei ole yllätys, että osa asemiensa menetystä pelkäävistä viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä vastustaa muutoksia äänekkäästi.
Kevät tuo vastauksia myös paikallisesti mielenkiintoisiin kysymyksiin. Asukkaita puhututtaa erityisesti kaksi autoiluun liittyvää hanketta. Toinen on Hämeenlinnan ydinkeskustan pysäköinti ja toinen suunnitelmiaan toistuvasti muuttanut Kirstulan Sunny Car Center. Viimeisen toimintavuotensa aloittaneet syksyn kuntavaaleihin jo valmistautuvat luottamushenkilöt eivät ole helppojen päätösten edessä.
Torin alustan pysäköintiluolan suhteen suosittelen aikalisää. On viisasta ensin katsoa autoilijoiden suhtautuminen pian avattavaan moottoritien varren Kaivoparkkiin ja palata sitten keskustan pysäköinnin jatkosuunnitteluun. Liike-elämän painopiste on jo alkanut siirtyä kohti moottoritietä, mikä muuttaa liikennevirtoja ja pysäköintipaikkojen tarvetta. Pitkän tähtäimen pysäköintisuunnitelmassa on otettava kokonaisuus huomioon.
Kirstulan salaperäinen autokeskus jatkaa Hämeenlinnan seikkailujen sarjaa. Euroopan suurimmaksi sanottua autokeskusta mainostetaan laajasti ja ilmeisen kalliisti, mutta tietoja kiinnostuneista kauppiaista ei vaan anneta julkisuuteen. Onko tulijoita vai uppoaako hanke maaperän pehmeyteen tai talouden taantumaan?
Tiedämme enemmän, kun maassa on uusi presidentti ja pitkään odotettu lumi sulaa.
Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kolmannen toimintavuoden viimeinen kokous sujui sopuisasti. Yhtään äänestystä ei tarvittu.
Kokous alkoi muistamisilla. Reijo Martikaista ja Päivi Sieppiä muistettiin lahjoin tasavuosista. Hieno ele valtuustolta. Hienoa ei ollut Kirsi Ojansuu-Kauniston uuden avioliiton muistamatta jättäminen. Kirsi hehkuu onnea ilman lahjojakin.
Asioista tärkeimmät olivat muutama kaava-asia, kolme määrärahojen ylitysoikeusesitystä sekä väliraportti tuottavuusohjelman 2009-2012 toteutumisesta.
Ylitysluvat annettiin terveyden- ja toimintakyvyn lautakunnalle, yhdyskuntalautakunnalle sekä Linnan lomituspalvelut -liikelaitokselle. Ismo Soukola esitti aiheellisesti, että aina rahaa myönnettäessä mainittaisiin, mistä lisäraha otetaan.
Tuottavuusohjelman raportin tulkinnassa keskustelijat jakautuivat kahtia: osa kehui tuottavuuden parantuneen suunniteltua paremmin ja osa arvioi, että kaikki ei ole ihan niin hyvin, kuin raporttiin on kirjattu. Marjatta Rahkio (kesk) otti keskusteluun sairaanhoitopiirille maksettavat siirtoviivemaksut, mistä oli luontevaa laajentaa keskustelu maan hallituksen johtamaan kuntarakenteiden uudistamiseen sekä sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen ja ammattikorkeakoulun tulevaisuuteen. Yhteinen toteamus oli, että kuntauudistus avaa julkisen hallinnon purkamisen dominoilmiön.
Kokous päättyi yhtä juhlavasti kuin alkoi. Valtuuston puheenjohtaja Iisakki Kiemunki arvioi avoimesti ja selkeästi niin koko valtuustokautta kuin kulunutta vuottakin. Myös tuleva vuosi sai osuutensa; kokouksia, seminaareja ja tärkeitä päätettäviä asioita riittää. Kypsä analyysi Iisakilta ja hieno lopetus värikkäälle vuodelle.
Kolumni, julkaistu Viikkouutisissa 2.12.2011
Hämeenlinnan vuoden 2012 talousarvion sanotaan olevan tasapainossa. Kaupungilla väitetään menevän hyvin, ellei peräti erinomaisesti. Kylmät numerot eivät tue hymistelyä, päinvastoin.
Budjetin näennäinen tasapaino saavutettiin seuraavasti: veroja nostetaan roimasti, lainaa otetaan lisää 12,9 miljoonaa euroa, tulot on arvioitu yläkanttiin ja menot on kuristettu epäuskottavan alhaisiksi. Tasapainossa?
Kuntien tuloveron keskiarvo on vuonna 2012 Kuntaliiton mukaan 19,25. Kun Hämeenlinna nostaa veroprosentin 19,5:een on Hattula seudullamme ainoana keskiarvossa. Viikkouutisten levikkialueen suurin verottaja on Janakkala veroprosentillaan 19.75. Kaupunginvaltuutettu Prabhakaran Ranjithkumar sanoo, että suomalaiset ovat iloisia veronmaksajia. Me hämäläiset taidamme olla vielä normaaliakin iloisempia.
Hämeenlinnalla on ollut pitkän ajan tavoitteena säilyttää sekä veroaste että lainamäärä maan keskiarvoa alhaisempina. Nyt erinomainen päämäärä karkaa eikä nykyinen valtuusto pysy toimikautensa alussa itse päättämissään vero- ja lainatavoitteissa. Ote lipsuu.
Kaupunginjohtaja Tapani Hellsten on sanonut viisaasti, että velka on tulevaisuuteen siirrettyä veroa. Vuoden 2012 lisävelan määrä vastaa yhtä veroprosenttia eli ensi vuoden veroprosenttimme ei olekaan 19,5, vaan huikeat 20,5. Toki maksu lankeaa vasta myöhemmin, koska velka on oikeasti maksettava takaisin. Ei ole odotettavissa mitään talousihmettä tai korkeaa inflaatiota, joka pyyhkäisisi ottamamme lainat noin vain pois.
Kaupunki antaa periksi myös henkilökunnan vähentämistavoitteestaan. Henkilökuntaa on pitänyt vähentää 300, mutta ensi vuonna määrä kasvaakin sadalla ja nousee 3 700:aan. Vaikka selityksenä ovat organisaatiomuutokset, on kehityksen suunta väärä. Mitä enemmän on henkilökuntaa, sitä suuremmat ovat kiinteät kustannukset.
Kun talousarviota on yritetty tasapainottaa, on toimintakulujen kasvu kuristettu puoleen prosenttiin. Toiveajatteluun perustuva budjetointi merkitsee, että ainakin sosiaalitoimi ja perusterveydenhuolto pyytävät jo helmikuussa lisää rahaa. Näytelmään kuuluu, että kaupunginhallitus ja –valtuusto edellyttävät rahanpyytäjien etsivän ensin säästöjä omasta toiminnastaan. Kun säästöjä ei löydy, ottaa kaupunki kesän lopulla lisää lainaa ja antaa rahan tarvitsijoille. Kierre on jokavuotinen ja johtuu liian optimistisesta talousarviosta.
Budjetin yhteydessä painotettiin, että vuosille 2013 – 16 valittavan uuden valtuuston on hyvä aloittaa, kun verojakin on jo korotettu. Todellisuudessa vanha valtuusto jättää seuraajalleen huonon perinnön; veroaste on korkea ja velkaa on lähes 200 miljoonaa euroa. Lisäksi palvelujen järjestämiseen ja tuotantoon panostetaan tarvetta vähemmän, kaupungin rakennukset homehtuvat ja tiet sekä kadut rapistuvat. Asukkaiden ikärakennekin on vanhuspainotteinen. Menoreikiä ja haasteita riittää.
Hämeenlinnan tulee saattaa taloutensa oikeasti tasapainoon – ei vain paperilla. Eivätkä Hattula ja Janakkalakaan voi röyhistellä rikkauksilla. On päällekkäisyyksien purkamisen ja hallintotalkoiden aika. Hyvä alku on yhdistää kolme hallintoa yhdeksi. Kun joulupukki tuskin tuo meille rahaa tai virtaviivaistaa hallintoa, on toimeen tartuttava itse.
Hämeen Sanomien tämän päivän sähköisissä uutisissa on odotettavissa ollut uutinen: Riihimäellä harkitaan RYKSin irrottamista sairaanhoitopiiristä.
Forssan mallin mukaan Riihimäellä pohditaan terveydenhuollon koko kirjon ottamista omaan johtoon. Tämä merkitsee nykyisin kahdessa paikassa (Hämeenlinna ja Riihimäki) toimivan sairaanhoitopiirin kaksoissairaalan loppua. Erikoissairaanhoidon valinnanvapaus mahdollistaa vaativamman hoidon hakemisen myös Riihimäen eteläpuolella sijaitsevista sairaaloista.
Uutisessa kielletään Riihimäen itsensä olevan aktiivinen sen suhteen, että seutu liittyisi osaksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä. Kieltäminen ei estä sitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on omalta osaltaan kiinnostunut laajenemaan myös Hyvinkään pohjoispuolelle.
Mitä tekee Hämeenlinnan seutu? Kumajavatko jo Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin hautajaiskellot?
Kolumni, julkaistu Viikkouutisissa 4.11.2011:
Koulukaupunki, hallintokaupunki ja varuskuntakaupunki. Tuttuja määritelmiä Hämeenlinnasta. Mistä luonnehdinnat ovat syntyneet ja kuvaavatko ne tämän päivän Hämeenlinnaa?
Koulukaupungin Hämeenlinnasta tekivät maineikkaat Wetterhoffin käsityöopettajakoulu ja Hämeenlinnan opettajaseminaari sekä sairaanhoitajaopisto, meijerikoulu, tekninen opisto, kauppaopisto, oppikoulut ja ammattikoulu. Myös lähiseudun Lepaan puutarhaopisto ja Evon metsäopisto korostivat Hämeenlinnan merkittävyyttä koulukaupunkina.
Nyt opettajakoulutus on siirtymässä Tampereelle ja aikanaan itsenäiset oppilaitokset on yhdistetty Hämeen Ammattikorkeakouluksi. Ammattikorkeakoulumme taso on korkea, opiskelijoita on paljon ja koulutusohjelmien tarjonta on kiitettävän laaja. Kuitenkin ammattikorkeakoulu on vain yksi 25 vastaavan joukossa.
Samalla kun erityisalojen koulut on niputettu yhteisen sateenvarjon alle, on Hämeenlinnan maine koulukaupunkina rapistunut. Koulukaupungin maineen kannalta kielteisiä ovat myös oman yliopiston puute sekä kaupungin häpeällisen vähäinen panostus ja kunnianhimoton suhtautuminen vastuullaan olevaan perus- ja lukio-opetukseen.
Hämeenlinnan luonnehdinta hallintokaupungiksi lienee ajalta, jolloin kaupunki oli Helsingin jälkeen maan merkittävin siviili- ja sotilashallinnon keskus. Siviilihallinnossa Hämeenlinna oli maan ylivoimaisesti väkirikkaimman läänin pääkaupunki vielä vuoden 2009 loppuun asti. Sotilashallinnossa johdettiin reilusti yli puolta Suomen maavoimista Turun tien alkupäästä Suomen kasarmeilta 2008 asti.
Nyt Etelä-Suomen siviililääni on historiaa ja Läntinen maanpuolustusalue on lakkautettu. Lääninhallitus on vaihtunut aluehallintovirastoksi ja maaherrasta on tullut ylijohtaja. Torin varrella Hallituskadulla sijaitsevaa upeaa rakennusta toki useimmat meistä edelleen kutsuvat lääninhallitukseksi – aluehallintoviraston taloksi nimittäminen kun ei millään istu suuhun.
Suomen kasarmeilla on kenraalien määrä vähentynyt kolmesta yhteen ja hallinnollinen valta on kuihtunut samassa suhteessa. Kun puolustusvoimain komentajan puheita kuuntelee herkällä korvalla, saattaa aavistella, että Hämeenlinnassa jäljellä olevienkin sotilasesikuntien asema on uhattu. Puolustusvoimat jatkaa hallinnon karsimista ja keskittämistä.
Onko Hämeenlinna enää varuskuntakaupunki? Ei ole. Aikanaan kantakaupungissa olivat Linnan, Poltinahon ja Suomen kasarmit. Nyt Linnan kasarmeilla on Tykistömuseon lisäksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus ja Poltinahon entinen kasarmialue on vauhdilla muuttumassa asuntoalueeksi. Myös Suomen kasarmien satavuotinen historia puolustusvoimien käytössä lähestynee loppuaan. Menetyksenä on parisataa työpaikkaa.
Jos Hämeenlinna ei ole enää koulu-, hallinto- eikä varuskuntakaupunki, niin mitä Hämeenlinna sitten on. Olemmeko kauppa-, palvelu- ja logistiikkakaupunki? Tai matkailu-, kulttuuri- ja teollisuuskaupunki? Kaupungin johto on päätynyt määritelmään: Etelä-Suomen vetovoimaisin asumiskaupunki; Uudistuva ja palveleva, viihtyisä ja kestävästi kehittyvä rantakaupunki. Vastaus on siis selvä. Hämeenlinna on asumis- ja rantakaupunki.
Syksyn valtuustokausi jatkoi kevään viimeisen kokouksen malliin; valtuusto äänesti kumoon kaupunginhallituksen yksimielisen esityksen. Aiheena oli tällä kertaa ikäihmisten palvelujen järjestämisen malli.
Ero kesäkuun kokoukseen oli kuitenkin henkisesti suuri. Kesäkuussa valtuustoryhmien puheenjohtajat yhdessä päättivät olla eri mieltä hallituksen kanssa, mutta nyt rivit hajosivat. Kokoomus jäi yksin puolustamaan kaupunginhallituksen esitystä ikäihmisten palvelujen liikelaitostamisesta ja hävisi äänin 23 - 35.
Sosiaalidemokraatit saivat hallituksen esityksestä poikkeavan esityksensä taakse keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton ryhmät kokonaan sekä kaksi kristillisten kolmesta valtuutetusta ja toisen perussuomalaisista. Ellen väärin nähnyt, niin kaksi sosiaalidemokraattien valtuutettua poikkesi ryhmänsä linjasta ja kokoomuksen Terttu Mertanen äänesti tyhjää.
Kaupungin ja keskussairaalan huono budjettikuri sai osan valtuutetuista puolustelemaan ylityksiä ja uskottelemaan, että lyhyen loppuvuoden aikana olisi vielä jotain tehtävissä. Vain Hannu Kärpänen (kesk) ja Ritva Oinonen (vas) osoittivat hyvää todellisuudentajua. ”Siivut ovat ohuita” sanoi Oinonen ja esitti, että säästöjä saadaan ainoastaan etsimällä leikkauskohteita.
KOK - SDP -akselin rikkoutumisen lisäksi herättivät huomiota alun myöhästyminen (täsmällisyys on hyve!), ainakin lehtereillä vallinnut hiostava kuumuus sekä valtuutettujen pursuava halu puhua. Vaikka olen keskustelun ja paljon puhumisen kannattaja, niin nyt ollaan kuitenkin rajoilla sen suhteen, pysyvätkö valtuutetut asiassa. Samasta asiasta käytetyt neljä puheenvuoroa tai toistuva omien arkipäivän kokemusten kertominen eivät kuulu valtuustoon. Iisakilta ei puheenjohtajana olisi ollenkaan huono ele patistaa rönsyilevää puhujaa palaamaan asiaan.
Kolumni, julkaistu Viikkouutisissa 2.9.2011:
Vaalien tuloksella on merkitystä. Kun keskustapuolue kahdeksan vuotta johti Suomen hallitusta, keskityttiin kunnissa palvelurakenteen uudistamiseen. Nyt on uusi ote. Vaaleissa eniten ääniä saaneet kokoomus ja sosiaalidemokraatit karsivat hallintoa, yksinkertaistavat rakenteita ja tavoittelevat nykyistä suurempia ja yhtenäisempiä kuntia.
Hallitusohjelmassa todetaan: ”Hallitus toteuttaa kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta… Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien välisille yhteistoimintarakenteille vähenee, mikä selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista demokratiaa.”
Hallitus ottaa vastuun uudistuksen toteutuksesta ja vapauttaa kuntien päättäjät taakasta, minkä oman kunnan lakkauttaminen tuottaa. Viikkouutisten levikkialueella ei tule myöskään kiistaa luonnollisesta työssäkäyntialueesta. Hattula sijaitsee Hämeenlinnan sisällä ja Janakkala esittelee kotisivuillaan kuuluvansa Hämeenlinnan seutukuntaan sekä työssäkäyntialueeseen.
Selkeä kehittämiskohde on tulevaisuuden kunnan itsenäinen vastuu sosiaalitoimesta, perusterveydenhuollosta sekä ei-vaativasta erikoissairaanhoidosta. Seudullamme tämä tarkoittaa, että Hattula, Hämeenlinna ja Janakkala muodostavat yhdessä sosiaali- ja terveysalueen, johon kuuluu erikoislääkärijohtoinen sairaala. Tavoite on parantaa asiakkaan asemaa, poistaa päällekkäisyyksiä ja hillitä kustannusten kasvua. Myönteisiä asioita kaikki.
Hallituksen kanta keinotekoisiin yhteistoiminta-alueisiin on kielteinen. Näin tuomitaan Hattulan ja Janakkalan yhteinen perusterveydenhuolto ja suunnitelma sosiaalitoimen yhteistyöstä. Kuitenkin kunnat ovat onnistuneet palveluiden järjestämisessä niin hyvin, että uusia järjestelyjä suunniteltaessa Hämeenlinnan on syytä kuunnella ja ottaa oppia Hattulan ja Janakkalan hyvistä käytännöistä. Viisautta löytyy myös kaupungin rajojen ulkopuolelta.
Miten toteuttaa kuntauudistus, jota osa kuntapäättäjistä ja kuntalaisista vastustaa? Hallituksen ratkaisu on nopeaan tahtiin muutettava lainsäädäntö. Suunnitteilla on sekä säätää rakennelaki että nostaa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisalueen asukaslukuvaatimus 50 000:een. Halu rakenteiden uudistamiseen on kova.
Mitä Vanajan rannoilla pitäisi nyt tehdä? Voisivatko Hattula, Hämeenlinna ja Janakkala keskustella toisiaan kunnioittavassa hengessä? Järjestetäänkö seminaari, kutsutaanko konsultti? Onko tullut aika vapauttaa itsemme vanhoista painolasteista, todeta lakiuudistusten koskevan myös meitä ja ottaa tavoitteeksi 1.1.2017 aloittava uusi 100 000 asukkaan kaupunki? Pendolinotkin pysähtyisivät.
Syntyykö sittenkin Vanajankaupunki? Vapaaehtoisesti vai pakolla? Hallitusohjelman tarjoamana vaihtoehtona on isäntäkuntamalli – ja isäntänä Hämeenlinna. Houkutteleeko?
Kaupunginvaltuusto istui tänään yli kolme tuntia. Esityslistalla oli kevään odotetuin asia: Teknologiakeskus Innopark Oy:n talous- ja yritysjärjestelyt.
Valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat ennen kokousta etsineet yhteistä linjaa täydet kaksi tuntia. Työn tuloksena syntyi SDP:n ryhmänjohtajan Johannes Koskisen esittämä esitys, joka kaikessa lyhykäisyydessään noudatti periaatetta ”Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan”.
Ryhmänjohtajien esitys voitti kaupunginhallituksen esityksen äänin 55 puolesta, 4 tyhjää. Tyhjää äänesti vihreiden valtuustoryhmä. Onko tämä puheenjohtajien toistensa löytäminen viite uuden poliittisen kulttuurin alkamisesta Hämeenlinnassa? Valtuusto otti tänään sille kuuluvan vallan eikä soraääniä päätösesityksestä juurikaan kuultu. Jäävit päättäjät olivat ovien ulkopuolella.
Kokouksen kulkuun liittyi poikkeuksellisia helmiä. Kirsi Ojansuu (vihr) rohkaistui kertomaan kokemuksiaan siitä ilmapiiristä ja asenneilmastosta, missä aikaisemmat päätökset Innoparkista on tehty. Pienikin kyseenalaistaminen tai selvitysten pyytäminen johti tunteeseen siitä, että nyt yritetään horjuttaa osaavien päättäjien (?) arvovaltaa ja estää kaupunkia kehittymästä. Ritva Oinonen (vas) laajensi asenteen koskevan Innoparkin lisäksi muutakin päätöksentekoa. Vinoutumaan liittyy myös vallan keskittäminen vain muutamalle harvalle. Rohkeaa ja rehellistä puhetta, jota ei näin selkeänä ole valtuustosalissa aikaisemmin kuultu. Hatunnoston paikka.
Yhtenä helmenä oli Jari Kattaisen (kok) ehdotus eri hallituksiin nimettävien luottamushenkilöiden koulutuksesta. Kattainen nimesi koulutuksen kirjainyhdistelmällä HHJ eli Hyvä Hallituksen Jäsen. Hän uskalsi myös epäillä, tokkopa Innoparkilla on edellytyksiä toimia jatkossakaan taloudellisesti ja toiminnallisesti menestyen.
Valtuuston kevätkauden päätti kokouksessa eniten puheenvuoroja käyttäneen Markus Rimónin (vihr) eropuhe. Tarkasti esityslistojen joka pilkun ja numeron lukeva lääkäri kiitti puhujapöntöstä valtuustokumppaneitaan ja toivotti kaikille ihanaa kesää. Hyvä loppu hikiselle kolmituntiselle.
Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto aloitti uuden toimintavuoden vaihtamalla kolme luottamusjohtajaa valtuustokauden jälkimmäiselle puoliskolle vuosille 2011-12.
Valtuuston puheenjohtajistossa vihreät vaihtoivat III varapuheenjohtajana olleen Kirsi Ojansuun Päivi Sieppiin. Kokoomuksen Harri Lintumäki ja Reijo Saksa jatkavat I ja II varapuheenjohtajina ja SDP:n Iisakki Kiemunki puheenjohtajana. Valinnat tehtiin ilman äänestyksiä.
Hallituksessa niin kokoomuksen kuin sosiaalidemokraattien viisikot jatkavat entisissä kokoonpanoissa. Keskusta vaihtoi Jukka Viitaniemen Jarmo Mäki-Uuroon; Päivi Veikkola jatkaa kauden loppuun. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset toteuttivat jo valtuustokauden alussa sovitun vaihdon niin, että KD:n Pekka Arvio siirtyi varalle ja hänen tilalleen hallitukseen tuli PS:n Antero Niemelä.
Seitsemäntoista johtavan luottamushenkilön puoluejakauma on nyt seuraava:
- kokoomus 7 edustajaa
- sosiaalidemokraatit 6 edustajaa
- keskusta 2 edustajaa
- vihreät 1 edustaja
- perussuomalaiset 1 edustaja
- kristillisdemokraatit 0 edustajaa
- vasemmistoliitto 0 edustajaa
Vilkas keskustelu käytiin toisen asteen koulutuksen hallinnon yhdistämisestä. Yhdistämistä vastaan kuultiin muutama erinomaisen perusteltu puheenvuoro (mm Kaija-Leena Savijoki, kok), mutta reilu enemmistö valitsi yhdistämisen tien äänin 41 puolesta, 17 vastaan ja yksi tyhjä (Kylli Kylliäinen, KD). Äänestyksessä kokoomuksen ryhmä hajaantui.
Valtuustosalin tekniikka yski. Salin lämpötila lähenteli huonosti lämmitettyä saunaa ja videotekniikka pysyi päällä vain lyhyen ajan. Päättäjät ansaitsevat miellyttävämmän ja toimintavarmemman ympäristön.
Hämeenlinnan valtuusto hyväksyi strategian palvelurakenteen uudistamiseksi äänin 55 puolesta ja kolme vastaan. Vastaan äänestivät Reiska-pappa eli Reijo Martikainen (vas), Satu Heikintupa (vas) ja Kylli Kylliäinen (kd). Teija Arvidsson (kd) äänesti tyhjää (tässä on virhe - katso alla).
Erityisesti sosiaalidemokraattien Jorma Hassisen, Tarja Filatovin ja Johannes Koskisen puheenvuoroista kuulsi läpi viesti: hyväksymme tämän strategiapaperin, mutta emme hyväksy varauksetta sen sisältöä. Näin olin rivien välistä ymmärtävinäni.
Strategian täytäntöönpano alkoi heti samassa kokouksessa, kun valtuutetut hyväksyivät äänin 56-3 Linnan Ateria -liikelaitoksen kehittämisestä seuraavaa:
- liikelaitos yhtiöitetään 1.1.2011,
- ateriapalvelujen kilpailuttaminen aloitetaan ja uusi perustettava yhtiö voi toimia avoimilla markkinoilla sekä
- yhtiötä perustettaessa huomioidaan toiminnan laajentumismahdollisuus seudullisesti myös laitos- ja siivouspalveluihin.
Yhtiöittämispäätös on EU:n säädösten mukainen ja noudattaa johdonmukaisesti palvelu- ja hankintastrategian kirjainta ja henkeä. Vastaan äänestivät Reijo Martikainen ja Satu Heikintupa sekä Mauri Ojamäki (sdp).
|
|
|